Siiri

sunnuntaina, maaliskuuta 31, 2013 New Limit's 3 Comments

Pahoitteluni erittäin sekavasta, kirjoitusvirheitä vilisevästä, pitkästä ja epäloogisesti etenevästä, hyppivästä tekstistä. Tämä postaus kertoo lähinnä niistä ongelmista mitä meillä on matkan varrella ollut. 

Emme aina saa sitä mitä haluamme, vaan sen mitä tarvitsemme.

-Siiri on koira joka on opettanut minulle paljon.




Siiri on ollut pennusta saakka pehmeä ja varovainen. Se saattoi säikähtää esim. ostamaamme uutta jalkalamppua säpsymällä ja pälyilemällä kulkiessaan sen ohi, sama homma imurin kanssa.
Ei suostunut syömään metallisesta kupista, koska se kolisi ja joi hyvin varovaisesti kupista, josta näkyi heijastuksena oma kuva, nykyään kykenee syömään ja juomaan metallikupista.
Jos minulta putosi jokin esine kädestä Siiri lähti jalat sutien karkuun, tekee tätä vieläkin.
Kun meille tuli vieraita Siiri alkoi vikistä hermostuneena ja juoksi sohvan taakse piiloon. Huomioimattomuudella (vieraiden osalta) ja rohkaisemalla käytös on onneksi pääosin muuttunut ja nykyään Siiri menee rapsutettavaksi tiettyjen ihmisten syliin joihin se luottaa.

"joihin se luottaa.."

Siiri on muutoinkin ihmisten suhteen hyvin valikoiva, toisia se inhoaa vaikka ne olisivatkin sille tuttuja. Tällaisia inhokkeja Siiri haukkuu muutaman metrin päässä ja jos ne yrittävät sitä lähestyä Siiri pakenee hieman kauemmaksi ja jatkaa haukkuaan.

Pentuna sosiaalistin sitä paljon erilaisiin tilanteisiin, enkä huomioinut sitä ollenkaan kun se pelkäsi. Lenkillä Siiri pälyili ympärilleen, säpsyi ja pelkäsi takaa/vastaantulevia, varsinkin jos mukana oli koira, tätä tekee yhä varsinkin pimeällä. Tällaisessa tilanteessa se meni yleensä niin lukkoon, ettei kyennyt liikkumaan vaan pyöri ympyrää häntä koipien välissä tai pisti istumaan ja odotti niin kauan, että tilanne oli ohi. Siihen ei saanut tuolloin mitään otetta ja täytyi vain odottaa, kunnes se rauhoittui. En voinut lenkittää sitä tien vieressä, koska se pelkäsi autoja niin paljon, että meni ihan paniikkiin, jos auto ohitti meidät läheltä. Pelkäsin, että se tempoo itsensä irti pannastaan tai valjaistaan ja jää auton alle. Onneksi autojen pelkääminen helpotti iän karttuessa.

Alla videokuvaa Siiristä tilanteessa, jossa lenkkeilemme erään talon ohitse, jossa on koira ulkona narussa kiinni, kävelemme tästä aika usein, joten tilanne ei ole Siirille uusi. "Verokkikoirana" vaaleanpunaisissa valjaissa oleva b&t värinen Misty.



Siiri ei ole kuitenkaan ääniherkkä, mikä on yllättävää siihen nähden, kuinka pehmeä luonne sillä on. Se ei ole pelännyt juurikaan uutena vuotena rakettien pauketta, ukkosella saattaa tulla viereen kiinni, muttei läähätä tai panikoi. Toivottavasti tilanne pysyy samana.

Suuria koiria Siiri pelkäsi pentuna todella paljon mennen paniikkiin mikäli sellainen siihen yritti ottaa kontaktia, joskus myös virtsasi alleen (isäni suureen koiraan onneksi tottui ajan kanssa). Koirapuistoihin ei sen kanssa ole asiaa. Pentuna Siiri meni lukkoon myös kääpiöpinseri miiteissä, mutta onneksi nykyään niissä ei ole ongelmaa (Siirissä taitaa olla vähän roturasistin vikaa). Erään kerran lenkillä Siiri oli irti ja vastaan tuli lauma irtokoiria, muut koiristamme tottelivat käskyä ja tulivat kutsusta luokse jolloin sain ne kytkettyä, mutta Siiri juoksi hädissään minun ympärilläni, eikä meinannut millään antaa kiinni. Siinä tilanteessa säikähdin, että jos se ottaa hatkat ja katoaa metsään. Mutta onneksi lopulta sain kuin sainkin sen houkuteltua luokse.

"isäni suureen koiraan onneksi tottui..."

Tutussa koiraporukassa Siiri kuitenkin vapautuu ja leikkii mielellään. Siiri nauttii saadessaan juosta niin kovaa kun pienistä kintuistaa pääsee ja jahdata kimeän haukun saattelemana koirakavereitaan. Siiri myös vaanii kuin kissa ja syöksähtelee toisten koirien eteen.

"ja syöksähtelee toisten koirien eteen.."

Siiriin ei meinannut saada kontaktia, eikä se luottanut läheisiinkään ihmisiin (meni mm. karkuun jos sitä yritti nostaa syliin).

Taraan Siiri loi heti suhteen ja leikki sen kanssa antaumuksella. Tara toimi omalla tavallaan Siirin terapeuttina hoitaen keinoemon ja hyvän esimerkin virkaa.Yritinkin käyttää niiden suhdetta hyväkseni lenkittämällä näitä kahta yhdessä, mutta Tarankaan tuki ei ollut riittävä niissä tilanteissa joissa Siiri paineistui.

"Taraan Siiri loi heti suhteen..."

Siirin ollessa n. 6kk ikäinen aloitin sen kanssa pentukoulun (1krt/vk) toivoen saavani lujitettua suhdettamme. Siiriä pelotti aluksi hallissa: äänet, hajut, ihmiset, koirat jne. Ensimmäiset kerrat menivät siihen, että se tärisi ja pälyili ympärilleen, eikä keskittynyt oikein mihinkään. Pikkuhiljaa ahneus alkoi viemään voittoa pelosta ja se uskaltautui yksinkertaisimpia temppuja tekemään häiriön alla. Siitä se luottamus alkoi kehittymään. Tiesin milloin se paineistuu liikaa jos namit eivät kelvanneet. Leikkimällä Siiriä ei ole voinut koskaan palkata, sillä ei ole ns. taistelutahtoa, eikä se välitä vetoleikeistä ainakaan ihmisen kanssa.

Siirin käytökseen vaikutti erittäin vahvasti hormonitoiminta ja arkominen lisääntyi lähestyvien juoksujen aikoihin, samoin sisälle pissaaminen. Pissailusta olen kirjoittanut erillisen postauksen, enkä sitä ala tässä enempää avaamaan. Lyhyesti: meillä ei voi olla mattoja lattiassa, koiraportit täytyy olla makkareissa, Siiri saa oleilla vain valvotusti sohvalla, lattialle ei saa jättää mitään pehmeää, koirahuoneessa täytyy nostaa koirienpedit korkealle jne. Siiri steriloitiin toukokuussa -13, joten hormonihyrräilyt tulevat nyt jäämään pois, toivottavasti sillä olisi vaikutusta myös pissailuun.

Siirille tuli n. 2-vuoden iässä suurehkoja, ärhäkkäästi kasvavia kasvaimen näköisiä patteja ja oletin tällöin Siirin erikoisen luonteen johtuneen kivuista. Mutta patit todettiinkin hyvänlaatuisiksi talirauhasiksi, ja ne poistettiin leikkauksella.

Siiri stressaantui automatkoilla, tärisi ja läähätti erittäin voimakkaasti. Tämä on "tapa" on onneksi miltei kokonaan jäänyt pois. Siiriä stressaa myös tilanteet joissa se joutuu eroon laumastaan esim. jos Joonas lähteekin lenkillä kävelemään toiseen suuntaan muutaman koiran kanssa ja minä Siirin ja osan kanssa toiseen, silloin se tempoo kaikilla voimillaan, läähättää ja vinkuu pitkän matkaa ennenkuin lopulta rauhoittuu. Siirillä on ihmeellinen kyky "laskea lauma" jos esim. Tara on jäänyt sohvalle nukkumaan ja Siiri laitetaan muiden kanssa koirahuoneeseen se huutaa niin kauan, että käyn hakemassa Tarankin sinne nukkumaan. Siiriä ei voi jättää hoitoon mihin tahansa, vaan hoitajan on oltava sille tuttu ja turvallinen, joka tulee meille kotiin.

Yksinollessaan Siiri pissaa joskus petiinsä ja pissa haisee todella väkevälle. Pitäisi joskus jättää videokamera kuvaamaan mitä se tekee silloin kun olemme töissä. Se kuitenkin jää ihan mielellään syömään kongia, kun lähden, eikä ole tuhonnut mitään koskaan.

Joskus kotona Siiri ravaa hermostuksissaan. En tiedä mikä laukaisee tämän käytöksen. Lopettaa kyllä, kun kielletään. 

Vanhin koiramme Nelli ei alkuun meinannut hyväksyä Siiriä laumaan ollenkaan. Jos Siiri sai paniikkikohtauksen Nelli olisi "kurmoottanut" sitä ellen olisi mennyt väliin. Nellillä on ollut kaksi pentuetta joille se on ollut erinomainen emä ja jälkeenpäin hyväksyi Mistynkin ongelmitta laumaan. Kerran se ehtikin alistaa Siirin kovalla rähinällä sängyn alle, tuolloin Siiri huusi kuin pistetty sika ja virtsasi alleen (Nelli ei siis purrut, vain selätti). Tilannetta voisi verrata siihen jos oman lauman koira saa epilepsiakohtauksen, tällöinkin muut yleensä käyvät tämän erikoisesti käyttäytyvän päälle. Nelli kuitenkin lopulta hyväksyi Siirin laumaan, eikä niillä ole tämän jälkeen ollut välienselvittelyjä. Siiri on laumassa pahnanpohjimainen ja alistuu muille, eikä haasta riitaa. Ruoastaan Siiri on tarkka, eikä päästä ketään muista koirista kupilleen.

"Neli kuitenkin lopulta hyväksyi Siirin laumaan.."

En ole aiemmin joutunut painimaan luonneongelmien kanssa ja kaikki oli minulle ihan uutta, aluksi en puhunut asiasta kenellekään, koska  toivoin tämän olevan ohimenevää ja osittain ikään kuuluvaa. Mutta kun vihdoin uskaltauduin nimettömänä kirjoittamaan eräälle koirafoorumille, sieltä saamani vastaukset avasivat silmäni.

Ensimmäinen pentunäyttely meni aikalailla penkin alle Siirin käytöksen osalta, se pelkäsi ja minun kävi sitä niin sääliksi. Mutta tämän jälkeen se on nauttinut näyttelyissä käymisestä, en ymmärrä miten se pystyy kasaamaan itsensä näissä tilanteissa esiintymällä edukseen. Ihmiset ihmettelevätkin kehänlaidalla mikä tuossa koirassa muka on vikana.. Mutta hyvä näin!

"se on nauttinut näyttelyissä käymisestä.."

Siiri on ollut aina kiltti ja erittäin ahne/perso ruoalle, nämä ovat asioita mitkä auttoivat sen kouluttamisessa. Eikä se ole koskaan ollut pelkoaggressiivinen, paineistuttuaan pakenee ja käyttää rauhoittavia signaaleja viimeiseen asti. Vielä ei ole sellaista tilannetta tullut, että sen olisi tarvinut käyttää hampaitaan ihmiseen.

Seuraava suuri harppaus tapahtui, kun löysimme sen meidän oman lajin agilityn! Agility toi Siiristä esiin aivan uusia puolia jota en tiennyt siinä olevankaan. Siiriltä löytyi jopa hieman mielyttämisenhalua ja vauhdin hurmaa, rohkeutta kiivetä suuren A-esteen harjalle ja osoittaa meille mihin pieni koira pystyy, kun oikein pinnistää! Hallissa treenaaminen tuo hommaan omat haasteensa (jaettu kahtia jossa toisella puolella treenaa myös äänekästä porukkaa) ja tiettyjä esteitä se tuskin tulee suorittamaan koskaan itsenäisesti (keinu, pussi) muutamiin möllikisoihin olemme uskaltautuneet, mutta virallisissa minua ja Siiriä ei tulla näkemään. Treenaamme omaksi iloksi lähinnä kesäisin mukavalla nurmikentällä.

"kun löysimme sen meidän oman lajin.."

Thundershirt, toistuvat rutiinit, itsetuntoa kohottavat harrastukset ja lauman tuki tekevät Siirille hyvää.

Siiristä ei jalostuskoiraa tullut, vaikka sitä on useampi muukin siihen hommaan kysellytkin. En uskalla ottaa sitä riskiä, että Siirin hormonihyrräilyt ja käytös periytyisivät sen pennuille. Koiranetissä ei lue mitään muutakuin näyttelytulokset, sekä terveystutkimukset, niiden perusteellahan Siirissä ei olisikaan mitään vikaa. Joten ymmärrän ihmisten uteliaisuuden päätökseeni steriloida Siiri. Siiri rakastaa pentuja ja leikittikin mielellään Mistyn pentuja.

"Siiri rakastaa pentuja..."

Koiria vähempi tuntevat ns. maallikot olisivat olleet valmiita "heittämään hanskat tiskiin" tämän koiran kanssa jo aikoja sitten. Minusta ei ole häpeä myöntää jos jonkun koiran kohdalla on vaikeaa. Ennemminkin ihmettelen niitä joilla koiria ja kasvatteja on yhteensä monia kymmeniä, eikä koskaan kellään ole mitään vikaa, ainakaan julkisesti ;) (oli rotu sitten mikä tahansa, ketään yksilöimättä)

Siirin suhteen olen saanut erilaisia neuvoja, sekä lukenut kirjallisuutta liittyen koirien kouluttamiseen, kasvatukseen ja käytöshäiriöihin. Haluan nostaa niistä esille tämän: kyseenalaistan johtajuusteorian, koirien alistamisen, sekä liiallisen pakotteen käyttämisen koirien kasvatuksessa. Tottakai rajat pitää olla, mutta "ihminen kulkee ovesta ensin" ja "ihminen syö itse ensin" johtajuutta vahvistava -mantra, tuskin hyödyttää ketään. Saatikka sitten nämä "ota koiralta luulot pois", "kasta sen kuono omaan virtsaansa". Siirille ei todellakaan tehoaisi esim. jääkausi, kolinapurkit tai muutkaan liian rajut koulutusmetodit, vaan ne saisivat sen vetäytymään kuoreensa, eikä pelon aiheuttaja häviäisi mihinkään, kun tuossa "hoidettaisiin" vain niitä näkyviä oireita, eikä paneuduttaisi niiden syyhyn/aiheuttajaan.

Siiri on yhä omalaatuinen ja se tekee asiat omilla ehdoillaan, eikä aina anna meidänkään ottaa sitä syliin vaan pyristelee pois. Mutta tulee kuitenkin itse silitettäväksi, painautuu ihan viereen ja laittaa pään kainaloon, antaa joskus pusun (nuolaisemalla pari kertaa nopeasti poskelle) kiehnää vasten ja heiluttaa häntää niin vimmatusti! Se on varmaankin Siirin tapa kiittää siitä, että sitä rakastetaan puutteineen kaikkineen. Siiri on koira joka vie sydämen. Sukulaiset, sekä ystävät ovat erityisen ylpeitä itsestään saavutettuaan Siirin luottamuksen. Siiri on onnellinen jos elämä kulkee samoja ratoja ja se saa ruokansa, metsälenkkinsä, sekä satunnaiset agilitytreeninsä. Suuret elämänmuutokset eivät sille sovi ja näillä mennään.

"metsälenkkinsä.."

Siirillä ei pitäisi olla kipuja, joten erikoinen käytös ei voi johtua siitäkään (Siiriä on käytetty eläinlääkärillä). Siirille ei ole sattunut pahaa traumaa ja se on ollut samassa kodissa eli meillä luovutusikäisestä lähtien, saaden sosiaalistamista, koulutusta, koirakavereita, aktivointia sopivassa määrin, ruokaa ja yleensäkin ns. perusturvan. Emme ole rikkoneet koiraa pentuna liiallisella treenauttamisella. Siiri ei ole meille lapsenkorvike vaan lemmikki, emmekä ole lietsoneet sen pelkokäyttäytymistä hyssyttelemällä.

En halua tällä tekstillä hakea syyllistä tai todistella mitään, lähinnä vain avautua ja kenties saada kohtalotovereita.

Siirin sukulaiskoiria
>> Siirin isän siskon tyttö Etna
>> Siirin siskopuoli (sama isä) Hilma 

Tähän loppuun haluan kiittää Siirin siskopuolen omistajaa vertaistuesta.

Edit: Tämän postauksen myötä kolmas sisarpuolen omistaja kertoi koiransa kiertäneen kehää, tehneen pakkoliikkeitä ja saaneen pari tajuttomuuskohtausta. Koira myös teki päivittäin molemmat tarpeensa sisälle, huolimatta siitä, että pääsi monta kertaa päivässä ulos.