Pissaongelma

perjantaina, helmikuuta 01, 2013 New Limit's 0 Comments

Ettei kaikki olisi aina ruusuilla tanssimista, kuuluu myös koiranomistajana olemisen arkeen joskus vähemmän mukaviakin asioita...

Siiri on hieman erilainen nuori ollut jo aivan pennusta saakka ja se onkin lähipiirissäni saanut termin erityislapsi (kaikella rakkaudella). Jos huumorilla lähestyisi tätä asiaa voisi ajatella, että olisiko sillä jäänyt jotain  hampaankoloon kotimatkasta kasvattajalta kaustiselle. Nimittäin, kun Siirin haimme se laitettiin boksiin takapenkille sen enempää kursailematta ja lähdettiin kiireellä ajamaan kotiin pennun viehätyksen lumoissa. Mukana oli myös muut koiramme. No taisi Joonaksella kaasujalka painaa liiankin lujaa, kun vastaan tulleet poliisit alkoivat vilkuttelemaan valoja. Siinä sitten pysähdyttiin ja mukavan haukkuremakan ylitse kuunneltiin mitä poliisilla oli sanottavana. Sinnehän maijaan lähti Siirin uusi "isi" sakkolappua vastaanottamaan pennun katsoessa silmät suurina boksistaan..

Mutta "hupailu" sikseen ja itse ongelman pariin. Kiinnitin huomiota Siirin pissailuun jo sen ensimmäisen kuukauden aikana meillä. Olen tottunut siihen, että meillä pennut, ihan pienetkin n. 3-4 -viikon ikäiset alkavat jossain vaiheessa tehdä asioitaan pesän ulkopuolelle ja joskus osuvat jopa paperille. Mutta Siiri ei pissanutkaan 8-viikkoisena lattialle vaan aina omaan pehmeään pesäänsä, jossa se nukkui. Siiri siis olisi nukkunut pedissään vaikka se olisi ollut pissassakin ja pidin sitä tavallisesta poikkeavana, vaikka pennusta olikin kyse. Siirin sisäsiistiksi oppiminen (tai no ei se koskaan ole täysin sisäsiistiksi oppinutkaan), kesti muutoinkin aika kauan ja voisi sanoa, että vasta siinä 1v paikkeilla pissavahingot vähenivät jonkin verran. Luulin asian olevan vihdoin kunnossa, mutta sitten tuli juoksut ja alkava hormonitoiminta palautti pissaamisen lähtökuoppiinsa. Enää ei riittänyt pelkkä oman pesän merkkaaminen vaan liruja alkoi ilmestyä sohvalle ja meidän sänkyyn (aina Joonaksen puolelle) tyynyn viereen.

Välillä kuivia kausia saattaa olla pitkäänkin ja ongelma nostaa taas päätään viimeistään lähestyvien juoksujen merkeissä. Siirillä ei pitäisi olla mitään fyysistä vikaa, mutta olen miettinyt vaikuttaako tuo sen stressiherkkä ja pehmeä luonne asiaan hormonien lisäksi.

En ole kovin usein kuullut tällaisesta pissaongelmasta nartuilla (ennemminkin jotkut nuoret urokset merkkailevat jos lähistöllä on juoksuisia narttuja), kunnes juttelin Siirin siskopuolen omistajan kanssa ja sain kohtalotoverin. Kumpikaan meistä ei ole vielä tähän mennessä keksinyt miten tämän saisi kitkettyä.

Siiri on esim. nyt n. kuukauden sisällä pissannut meillä useasti: sohville varsinkin jos niissä on viltti, koirien nukkumapaikkoihin, autossa oleviin kuljetusbokseihin ja tänään minun takkini päälle, jonka olin juuri edellisenä iltana pessyt ja unohtanut aamulla hetkeksi lattialle. Siiri asettuu pissaamisasentoon tietoisesti ja pissaamisen jälkeen yrittää joskus ikäänkuin peittää sitä kuonollaan. Ja vielä aikuisenakin saattaa asettua nukkumaan pissansa päälle. Mattoja meillä ei voi lattioilla pitää.

Siiriä ei jalostukseen tulla käyttämään, joten sterilointi on edessä keväällä, josta toivon olevan apua tähän tilanteeseen.

Asiaa ei mielestäni tulisi lakaista maton alle ja olisi "mukava" tietää esiintyykö tätä rodussa enemmänkin. Kohtalotoverit huutakaa hep! (tai painakaa tykkää)

Ai minä muka  tekisin sellaista?